Muistot tulivat savun harmaana tuoksuna
tuohen valkeana äänenä
Jäikö minusta mitään hyvää jäljelle
kun lupa lohduttaa otettiin pois
Kun tähdet pakenivat länteen
sateen tuomat kivet heiluivat tuulessa
Kotoaan ajettu järvi palasi sumuna pelloille
ja uskoin kyynelten valheet
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Nilssonii | Nimetön | 14.3.2014 | 1 | Runo |
| Nilssonii | Nimetön | 20.7.2013 | 2 | Runo |
| Nilssonii | Nimetön | 19.7.2013 | 1 | Runo |
| Nilssonii | Nimetön | 4.5.2013 | 1 | Runo |
| Nilssonii | Nimetön | 8.3.2013 | 1 | Runo |
| Nilssonii | Nimetön | 17.2.2013 | 0 | Runo |
| Nilssonii | Nimetön | 17.2.2013 | 2 | Runo |
| Nilssonii | Nimetön | 16.2.2013 | 0 | Runo |
| Nilssonii | Liian myöhään muistin itseni | 27.12.2012 | 0 | Runo |
| Nilssonii | Nimetön | 25.12.2012 | 2 | Runo |
Kommentit
Hienoa kerrontaa, ja upeaa sanallista kuvausta! Hyvä runo.