Pyöräilin sulkiksesta kotiin,
kun kuulokkeista alkoi kuin pilkaten soida Herra Ylpön Hylättyjen Valtakunta II.
Kyyneleet virtasivat lakkaamatta. Sietämätön biisi tähän hetkeen!
"...Mitä aiot tehdä tänään, kun katulamput syttyvät. Oletko kultasi kainalossa, vai jalkakäytävällä notkumassa. Lähdit viilein askelin, et taida tulla takaisin..."
Halusin jatkaa kanssasi yhteistä matkaa, mutta meidän juttumme ei ollutkaan se vuosisadan rakkaustarina, kuten asiat ilmaisit ja heitit jäähyväisbiisin hyvästeiksi tyyliin "kaikkea hyvää". Tai niin tulkitsin.
Tarjosit ystävyyttä minulle.Kutsuitte jopa minut käymään luoksenne.. En ymmärrä, olen sekaisin kaikesta.
Tulisinko katsomaan sohvan nurkkaan kun kaulailette toisianne, kenties suukottelette, kun minä olin äsken naisesi paikalla.
"Esirippu suljettiin, näyttämöltä kaikki valot sammutettiin. Niin loppui meidän tarina..."
"...Hyvää yötä kulta, ei kait mikään paina. Haluan olla sinun nyt ja aina. Kehtolaulun laulan missä lienet. Kehtolaulan laulan palaa et..."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella moniulotteista on elomme täällä.
pettymystä
pidin todella paljon kerronnasta