Katselen lumpeenlehden
keinuntaa
tuulenvireen nostamien
pienten laineiden keskellä.
Tuulen tyyntyessä
rauhoittuu veden pinta
ja vesimittari kiipeää
lumpeenlehdelle hetkeksi,
jatkaakseen pian matkaansa.
Tuulen jälleen noustessa
keinunta alkaa,
lumpeenlehti keinuu,
edestakaisin
edestakaisin.
Niin
sellaista on
lumpeenlehden
elämä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää oli jotenkin rauhoittava runo, hienosti kuvailtu. Kesä tuli heti mieleen.(: