Vain Isoja Kirjaimia

Oltiin aina kahdestaan ja
Lähekkäin. pidit kättäni kädessäsi kun
Istuttiin vierekkäin.
Silitit hiuksiani, hellästi.
Iltaisin
Tulit viereeni ja kömmit
Peiton alle. sinne käperryttin molemmat,
Annoin sulle hellän pusun, pehmeille huulille.

Jos jokin painoi mieltäni, sinä sait minut
Onnelliseksi. katsoit minua
Silmiin ja
Kerroit rakastavasi minua. kaikki tuntui
Unelta.
Sinä täytit elämäni.

Viestimuisti oli aina täynnä sinun
Ihania ja piristäviä viestejä.
Elämä tuntui hymyilevän ja
Lopulta, eräänä päivänä huomasi
Äitikin sen, kysyi miksi hymyilen koko ajan.

Napasi. se oli mielestäni
Ihmeellinen. se oli maailman
Ihanin
Napa, olihan se sinun.

Kuinka voikin kaikki yhtäkkiä muuttua.
Unettomia öitä,
Itkun täyttämiä. kaipasin iltaisin
Nenääsi, joka yleensä tuhisi korvani juuressa.

Olit aina menossa jonnekin,
Laiminlöit minut. mietin, onko vika minussa
Itsessäni vai mikä sai
Tunteet muuttumaan.

En sitä ensin myöntänyt itselleni, mutta aina kun sinut
Näin, tunsin sydämessäni poltteen. Päättyykö se
Noin vaan, eikö
Elämä meitä yhteen tarkoittanutkaan? Muistellen sitä
Napaasi, jota niin paljon joskus rakastin.