Itkee maassa mannuissa,
itkee pienestä sydämestä lämpöisestä,
itkee ilot, surut, hautakummun urut.
Suosiossa muisto isästä onnellisesta,
poissa muistot alakuloisesta,
seinillä kuvakollaasit ruojat,
antoihan anteeksi isälleni synneistä luoja,
vai kenties kaunis valontuoja?
Itkee Poika menetystä,
vailla minkäänlaista käsitystä,
miksi sammui isän valo,
edessäni vain enää tyhjä talo,
pojan mieli on musta,
välitin minä silti ihan oikeasti susta,
vaikka se olisikin vain pelkkää sanallista puolustusta.
Surussa eläämää poika jatkaa,
yhdessä emme voi jatkaa tätä matkaa.
Selite:
Muistoissain elät sinä, minun isäni. Ehkä tuskasi on ohi, minun vasta edessä. Isälleni muistoksi. 22.06.07 23:10.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
