Aina kuvasi nähdessäni
monisanainen tunne virtaa läpi ruumiini.
Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla
se ei mahdu paperille.
Liikaa sanoja.
Paljon annoit ja paljon veit...
voin vain kuvitella mitä menetin.
Mutta se mitä sain...
ystävyyden, lähimmäisen rakkauden
tunne, että joku välittää...
Vai kuvittelenko vain?
Parempaa sinua ei voi ihminen toivoa.
Parempaa ystävää ei voi ihminen saada.
silti
Katson kuvaasi yhä uudelleen ja uudelleen
kauniit silmät ja kaunis hymy katsoo takaisin.
Huokaan.
Liian hyvä minulle
vai liian huono sinulle?
En myönnä tappiotani
ehkä joskus on minun aikani,
ystäväni.
Ehkä joskus.
Kaivoin jo haudan itselleni
putosin jo kerran sinne ja odotin hautausta
mutta muutin mieleni.
Kiipesin ylös.
Tänään, istun sen reunalla.
Haluan olla tukenasi ja turvanasi
vasta - ja myötätuulessa
kovimmissa myrskyissä ja aaloissa,
Tiedä, että olen myynyt sydämmestäni paikan sinulle
en antaisi, vaihtaisi paikkaasi pois
edes taivaassa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
