Kuinka kaipaankaan sinua,
katsettasi, joka tunkee sieluuni,
kosketustasi, joka saa minut sulamaan,
ihoasi, jonka tuoksu huumaa minut.
Kaipaan iltoja tähtitaivaan alla,
hetkiä lähekkäin,
mutta kuten myös tähdet,
rakkautemme hiipuu vähitellen,
ja lopulta kuihtuu kuin ruusu,
ja tilalle tulee kateus ja viha.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin surullista, mutta usein totta. Silti kaunis runo.
Hmm, tää herättää paljon muistoja, ainakin minussa :3 . Tykkäilen.
hyvin samanlainen kuin tuo yksi runo mutta silti aivan erillainen :) kertoo kaipauksesta myös mutta päättyy sensiaan kateuteen ja vihaan eikä toivoon...
"katsettasi, joka tunkee sieluuni,
kosketustasi, joka saa minut sulamaan,
ihoasi, jonka tuoksu huumaa minut."
minun lempi kohtani vaikkakin kuullostaa clicheiseltä niin aina vain uppoaa. :)