Enkä voi koskaan unohtaa.
Ne sirpaleet vierelläni,
valheidenne jäljet ranteissani,
kättenne jäljet ihollani.
Ja luulitte,
että unohtaisin.
Ja sanoitte,
että rakastatte.
Luulitte,
että uskoisin.
Uskoinkin.
Vaan en enää,
istuessani sirpaleitteni keskellä,
jätettynä yksin,
vain kylmä maailma ympärilläni.
Enkä voi koskaan unohtaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi