''Rappioelämää''
ja minä puristan tupakkaa sormieni välissä,
ajattelen
mitä en saisi.
Ajatus harhailee,
(sinä puhut runoudesta, sinun runoissasi on aina paljon
kuolemaa)
Ja kun en tiedä mitä sanoa,
sinä keksit siihen jonkun, siihen tyhjään kohtaan puheessani,
sinä täydennät sitä.
Me tartumme kaljapulloihimme samanaikaisesti, ja minä kuulen jostain lapsen naurua,
''syksy tulee'', ja minä alan pelätä kuolemaa.
(jos käy niinkuin helluntalaiset saarnaavat,
minä en pääse taivaaseen.)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En oikeen osaa päättää oliko tämä onnellinen vaiko haikea runo, minulle ehkä kumpaakin. elämänmakuista