Nimetön

Joskus sitä kuvittelee haluavansa unohtaa,
jättää taakseen elettyä elämää.

Ehkä se on vain pelkoa siitä,
että katkeruuden takaa
saattaisi nähdä jotain hyvää ja tärkeää.

Olla haluamatta unohtaa.

Kuitenkaan mikään mikä on tullut
jälkeen eletyn
ei voi ymmärtää mitä on ollut.

Mitä haluaa kantaa mukanaan,
minkä haluaa muistaa,
tuntea.

Olen ollut hiljaa,
mutta en unohtanut Sinua.

Muistan kyllä.

Monet valvotut yöt,
puhutut tarinat, itketyt itkut,
suruun juodut humalat.
Tanssitut tanssit
sekä myös hymyn,
halaukset.

Olit lähelläni
kun tarvitsin ihmistä lähelleni,
kuin myös nyt.

Ilman Sinua en olisi jaksanut.