Kunpa sinäkin
olisit tuntenut yhtä vahvasti kuin minä.
Juopunut rakkauden väkevästä voimasta,
palvonut minua.
Sulkenut silmäsi muulta
maailmalta - edes hetkeksi.
Tässä,
karvaimman totuuden lähteellä
seisoessani huomaan olevani yksin.
Sinä kai unohdit tulla,
unohdit minut.
Ehkä huomenna muistat minut?
Ehkä ensi viikolla?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidän todella tyylistä miten kirjoitat.. Tämä runo on kaunis ja antaa toivoa.. Mutta tuskan huomaa kuitenkin