Juhannusyönä
jään kaupunkiin yksin
mutta pian minä sinut
syliini etsin
Juhannusyö
ja sinä riität minulle
kirkkaan auringon alla
Mutta aamulla
varo katsomasta
liian hartaasti silmiin
Liian usein
olen saanut kuulla sen
ja jälleen jään
vaille syliä
Mutta muistan vielä
juhannusyön
sen ihanan
katoavan ihmisen
sylissäni
Selite:
Syntyi kesän kaipauksesta, ja siihen ei voinut olla sekoittumatta samaa rakkausteemaa. Ehkä hion tätä vielä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Valoisa juhannusyö rakkaan sylissä, mikä se ihanampaa.
Voi että, pidän todella tyylistä jolla kirjoitat. ja kuvailet asiat niin kauniisti!
Valoisa juhannusyö rakkaan sylissä, mikä se ihanampaa.
Voi että, pidän todella tyylistä jolla kirjoitat. ja kuvailet asiat niin kauniisti!