Haluisin luoksesi,
itken vuoksesi.
On ikävä sitä entistä ja aitoo,
ihanaa ja rentoo,
ihmistä,
jota enää ei oo.
Missä on nyt hän,
joka oli aina muita enemmän?
Etsin häntä,
kaipaan häntä,
vaan löydänkö koskaan häntä?
Oliko hän totta,
vaiko ihanaa päiväunta?
Jos hänet löytäisin,
sydämeeni tallettaisin,
enkä koskaan enää luotain päästäisi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana. pidän, tässä on jotain hauskaa mutta silti tämä on semmoinen, ihana. (: pidän.<3 Ps. Kiitos sinun arvostelustasi, arvostan todella. (: <3
Hieno runo kaipauksesta ja muistoista.