Katson silmiisi ruskeisiin,
ne saavat minut lumoon,
silloin työnsin lasipurkin kumoon.
Sinä nauroit kustannuksellani,
olin koulukiusattu.
Minä juoksin vessaan yksin itkemään,
rakkaushuoliani rupesin kitkemään.
En halunnu raiskata mieltäsi,
runoillani päättömillä.
Olin kuin jalaton orava,
joka kaipasi rakkautta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo rakastamisen vaikeudesta.
Hieno runo rakastamisen vaikeudesta.