Pimeyden vankina,
hiljaisuus soi.
Ilman kahleita,
silti en paeta voi.
Kuolema meidät erotti,
yksinäisyys minut hoiviinsa otti.
Sinut taas armahdettiin,
ja parempaan paikkaan vietiin.
Siitä on jo kauan.
Joten lausun nimesi,
kuiskaten.
Jotta en sitä unohtaisi,
kyyneleet valuen.
Kunnes..
Jokin minua kehottaa,
silmiäni sulkemaan, odottamaan.
Kunnes saan vihdoinkin silmäni avata,
ja erään henkilön tavata.
Sinut.
Sinä kättäsi heilutat,
luoksesi minut johdatat.
Syleilyysi minut suljet
Olen vapaa.
Selite:
Ensimmäinen kunnolla kirjoitettu Runo. D '8
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oon ihan samaa mieltä O3o Oot tosi taitava!