Kävelen pois viimeisen kerran,
Tajusin sen, mitä ennen ymmärtänyt en.
Luulin kauan, että jotain olla vois.
Toivoin aina, että tuulet mukanaan sinusta edes muiston tois.
Välillämme tunteita oli sen verran, ja sen kerran,
Erehdyin.
Tunteeseen olin ihastunut, luulin aina sinuun olevani rakastunut.
Nyt tiedän sen,
saavuttamattomuutesi sai minut tavoittelemaan paikkaa vierelläsi,
halusin niin saada oman jälkeni sydämeesi,
se oli vain harhaa, tavoittamatonta unelmaa.
Annoit tunteilleni vastauksen ja olitkin kosketeltavissa, tavoitettavissa, et enää vain fantasiaa...
Nyt myönnän sen ja sinut hyvästelen, hymyillen jatkan elämääni ja viimeisen kerran sinua ajattelen...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hyvä ja koskettava runo.