Unohtakaa.

Sinä näet minussa ihmisen
iloisen, positiivisen.
Minä näen vain sirkuksen
tunteiden epäselvien.

Mutta en minä todellakaan
pystyisi sinulle purkamaan
jos pyytäisit kertomaan
ja avautumaan.

Mistä edes avautuisin?
En edes tiedä mistä aloittaisin...
Sinun mielesi vain sekoittaisin
ja luotani karkottaisin...

Katso nyt, minähän hymyilen
olenhan sinusta onnellinen?
Lapsi täysijärkinen, positiivinen-
oliko sittenkään tasapainoinen?

En minä tiedä enää.
Olkaa hiljaa, jättäkää...
Unohtakaa.