Tuletko seurakseni jouluhaudalle?
Äitiäni muistamaan.
Vien sinne dynamiitin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Katkeruuden moraalinen raja
Runoilija leikkiinkutsu
nainen
Julkaistu:
8
Liittynyt: 9.9.2010
Viimeksi paikalla: 3.11.2015 21:09
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Joskus sitä vain yrittää tarttua ajatukseen, vaikkei runosielua omistakaan.
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| leikkiinkutsu | Poliitikkomieli | 23.4.2015 | 6 | Runo |
| leikkiinkutsu | Treffi-ilmoitus | 23.4.2015 | 4 | Runo |
| leikkiinkutsu | Kutsumaton vieras | 18.11.2014 | 0 | Runo |
| leikkiinkutsu | Haukku | 13.11.2014 | 2 | Runo |
| leikkiinkutsu | Taikametsä | 12.11.2014 | 0 | Runo |
| leikkiinkutsu | Katkeruuden moraalinen raja | 24.12.2010 | 2 | Runo |
| leikkiinkutsu | Virhe | 22.12.2010 | 3 | Runo |
| leikkiinkutsu | Arjen kolmiot | 22.12.2010 | 6 | Runo |
Kommentit
Hui. Olipas yllättävä runo. Saa pohtimaan syitä rajuun muistamiseen.
Lopetus saa ajattelemaan tätä niin että runominä on katkera äidilleen jostain muusta syystä kuin siitä että tämä on mennyt kuolemaan.
Toisaalta voihan tämän lukea myös päin vastoin, niin että runominä haluaa kuolla äitinsä haudalla koska kaipaa tätä niin.
Ja sitten jos ajattelee tuota ensimmäistä riviä, ketä runominä pyytää mukaansa? Kenties jotakuta joka on ollut osallisena äidin kuolemaan tai joka ansaitsi olla kuollut äidin sijaan. Eli dynamiitti onkin tarkoitettu tälle mukaan pyydettävälle.
Tai sitten runominä ei pyydä mukaansa kuin lukijaa.
Kamalaa miten paljon ajatuksia tulvahti mieleeni tästä pienestä runosta!