Lähtö

Katson ovella silmiisi

tahtoisin kääntää katseeni pois.

Nostan matkalaukun,

kyyneleesi tuntuvat sydämessäni asti.

Kipua. Niin sanoinkuvaamattoman kovaa kipua.

Käännän katseeni pois ja käännyn lähteäkseni.

Kymmenen vuotta elämästäni.. Jätän hyvästit.

Kyyneleet eivät lopeta tuloaan. Haukon henkeäni kuin hukkuisin.

Avaan oven uuteen elämääni, asuntoon jossa odottaa minua hän.

Toinen.
Uusi rakkaus.

Käperrymme sohvalle. Mutta silti näen mielessäni vain kuvan hänestä.

Jonka kyyneleet muuttivat sydämeeni.

Vuotaen sieltä jatkuvasti.

Muistuttaen minua joka päivä siitä,

kuinka en ansaitsisi olla onnellinen.