Krapula häviää hikoilemalla, taakan turhan kantamalla.
Tajunta pätkii ja lihakset sätkii. Mä lähden täältä lätkii.
Tunnepurkauksen ulos itkee, ruusupensaasta rikkaruohot pois kitkee.
Me oltiin taylor ja bridgee, sä olit meistä se juuri sitkee.
Minä kaihdoin laumaa silloin, sinä yksinäisyyttä illoin.
Salaisuudet hurjat jaettiin, maailmanloppua peiton alle paettiin.
Lausuin sulle ensimmäisen runon, siitä sulle peiton ja tyynyt punon.
Kauniin sielusi löysin viimein, sä olet satujen prinsessa fiinein.
Ja he elivät elämänsä onnellisesti loppuun saakka!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
