Joskus ihmettelen
mihin ovat kaikki ihanat naiset kadonneet
kun en heitä enää tapaa.
Vielä minä naista osaisin käsitellä
pilkkoisin valmiiksi saunapuutkin,
tekisin vastan,
hieroisin ja hemmottelisin,
keittäisin aamukahvinkin valmiiksi.
Siis missä olet elämäni nainen ?
En,en minä nytkään ole yksin
metsä on minun lohduttajani
meri on minun rakastajattareni,
ehkä minä kaipaankin vain puhetoveria vierelleni,,,
Selite:
Syksyn pimeys herättää pienen kaipauksen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniisti kirjoitat kaipauksesta.
Hyvää syntymäpäivää!
Hienosti runoiltu! Yleensä sen oikean tapaa silloin, kun vähiten sitä odottaa.
..onhan ihania naisia,
ihania miehiäkin näkyy löytyvän
puun pilkkoojiksi
tiet vain eivät kohtaa
ihku runo,hartiahierontaa ja juttua ;)