Harmaa maisema
sateinen,
mieleni maassa
ajatukset jossain kaukana.
Kaikkialla ihmisiä
minulle tuntemattomia
olen niin yksin,
niin yksin.
Syksyinen ilma,
kuulas ja kirpeä,
mieleni maassa
ajatukset nyt jo menneessä.
Olenko yhä?
Oletko yhä?
Ja kuitenkin ensimmäisen kerran
jalkani ovat maassa kevään jäljiltä.
Olen hengissä.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| FeAlo | Sattuu | 13.4.2021 | 2 | Runo |
| FeAlo | Avuton | 7.4.2021 | 4 | Runo |
| FeAlo | Sisäinen polte | 28.9.2020 | 2 | Runo |
| FeAlo | Elämä | 3.9.2020 | 2 | Runo |
| FeAlo | Ei mitään, kaikki | 10.7.2015 | 2 | Runo |
| FeAlo | Nimetön | 10.7.2015 | 2 | Runo |
| FeAlo | Nimetön | 18.2.2015 | 2 | Runo |
| FeAlo | Elämää | 29.10.2014 | 3 | Runo |
| FeAlo | Tuomionpäivä | 9.10.2014 | 3 | Runo |
| FeAlo | Ennen sinua | 11.4.2014 | 3 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Herkkä, hyvä runo
Koskettavaa kerrontaa.
Haikea runo mutta kuitenkin positiivinen.Olen hengissä,se on hieno havainto.