Siinä sä istut mua vastapäätä
ja on hiton hämärää.
Hymyilet surullisena ja
voisin vaikka vannoa, että
jos haikeus näkyisi ilmassa tähtinä
niin niiden valo valaisisi meidät
Ei tarvitsisi etsiä sinun piirteitäsi
hämärän seasta
Sinä puhut. Naurahtelet välillä.
Hiljenet. Huokaat ja puhut taas.
Sanot että tekisi mieli itkeä ja
voisin vaikka vannoa, että
jos voisin nähdä huolet hartioillasi
en voisi olla ihmettelemättä niitten painoa.
Miten sinä jaksat=
Ja sinä tartut käsiini ja sanot: Kiitos
Kaiken sen epävarmuuden ja väsymyksen keskellä
istuvat kaksi ihmistä hämärässä
toistensa ystävyys tukenaan ja
voisin vaikka vannoa, että
jos maailmassa olisi salainen ase
kaikkea pahaa vastaan, niin
heillä olisi se: Ystävyys.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
No huomattiin:) Hieno puhuva runo! Vaikka runon henkilöt käsittelee vaikeaa aihetta nii silti on toivoa koska heillä on ystävyys..
No huomattiin:) Hieno puhuva runo! Vaikka runon henkilöt käsittelee vaikeaa aihetta nii silti on toivoa koska heillä on ystävyys..