Huominen on inhimillisen lähellä
silloin kaipaan sinua taas vähemmän
nukun talviunta
kunnes muistosi eivät enää huuda hereillä
Olen kävellyt ohitsesi
aina tunnistamattomana
yrittänyt lukea alku kirjaimia
koskaan kuitenkaan löytämättä niitä
Sinun silmissäsi
meidän tarina on löytänyt loppunsa
minut on haudattu tarpeeksi syvälle
niin että lopulta kuolen hapen puutteessa
Jaksan silti tuijottaa ikkunaasi ulkopuolelta
kiduttaa itseäni kuvillasi
tuntea kuinka kipu hiljalleen hellittää
tunnustaa olevani elossa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi