Ilman rakkauttasi vetäydyn yksinäisyyteen
katoan kuin loittoneva hahmo sakeaan lumisateeseen
aamuni vain ohuita askelia hangen pinnalla
illan hiutaleillaan jo unhoon verhoamia
Ilman vartalosi hehkua jäädyn tähän vuoteeseen
voimattomana antaudun ikävän ikuiseen kylmyyteen
ihoni kaipuusta sinertynyt kosketustasi huutaa
vain rauhaton yö pimeytensä syleilyllä vastaa
Ilman aurinkoisen hymysi sädehtivää loistetta
olen riutuva kasvi valottoman metsän uumenissa
varjossa yritän jaksaa päivän kerrallaan
uskotellen huomisen tuovan sinut tullessaan
Ilman vilpittömien sanojesi ehdotonta hyväksyntää
pelosta vaikenen, kunnes kukaan ei tunne minua enää
toivon ehtyessä vieraannun elämästä hiljalleen
viimeinen henkäykseni kuiskaa nimesi tyhjyyteen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
