En uskalla katsoa peliin,
sillä pelkään sieltä tuijottavaa
tyhjyydellä täytettyä naista.
Tällaiseksi maailma on minut muovannut.
Pidän kulissini yllä,
jotta muiden ei tarvitsisi katsella
rikkinäistä sieluani.
Ette te sitä kuitenkaan korjaisi.
Yritän esittää täydellistä,
sillä enhän minä voi surra
tai voida pahoin.
Se ei ole minun oikeuteni.
Viljelen sieluni palasia
pitkin poikin elämää
ja vähenen samalla.
Kohta olen poissa, ettekä te ole huomanneet mitään.
Selite:
vähenen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
risukasaanki joskus paistaa valo. sitä valoa pitää vain seurata, jolloin elämä avautuu uudella tavalla
kohtalokas runo
upea