Raavin mieleni lasia,
se on säröillä ja yhä särkymätön.
Turvalasia,
pitäen muut loitolla vaikka tahdon ulos,
läpinäkyvästä vankilastani.
Täällä palaa,
tuhka maistuu suussani ja
on vaikea hengittää.
Ajatukset takkuavat hapen puutteesta
ja vain viiniä on liekeille tarjota litratolkulla.
Tämä oli turvatalo.
toinen niistä kahdesta
jotka pystytin maailmaa varten.
Ensimmäinen murskattiin varustuksineen
ja tämä palaa poroksi
minä sen mukana
Ja toiseen kertaan tuhkasta on minun noustava
koditta ja turvatta
vain sydän tietää minne menen
tämän tulimyrskyn jälkeen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava mutta kaunis
Väkevä tunne tila joka runoasi hallitsee,
on kaunista luettavaa..