joku vakoilee varjojen tummentamasta
heinämerestä suoraan velan kulottamalle pihamaalle
näkee velvollisuuden verikoirat repimässä
aikuistuneen lihaa
reikä ladon seinässä
pieni poika nojaa käsillään
halkeilevaan laudoitukseen
saa piikin kämmeneensä
tuntee punamullan vivahteet
syvin hengenvedoin
sahanpurut paljaiden jalkojen alla
lupaavat jännittäviä löytöretkiä tutkimattomilla maanteillä
kun hiekka lehahtaa juoksijan takana
vain, jotta tulevaisuus loistaisi kirkkaammin
velvollisuus tuo känsät käsiin
ja lupaukset lopettavat unet
lentämisestä
poika kurkkii taas
heitän paikallisen ravintolan
terassilta pullon suoraan ladon
seinään
reilusti reiän yläpuolelle
pakene, poika! pakene!
juokse helvetin pitkälle täältä!
jätä tulosvastuullisten toiviomaa
Selite:
Yhteiskuntaan ehdollistuminen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi alku on huikea. Maalaat aivan uskomattoman kauniita ja mielenkiintoisia mielikuvia ainakin minun verkkokalvoilleni, kipeää ja raadollista todellisuutta unohtamatta. ..mutta.. jotenkin minusta runon loppu läsähtää, se ei kanna sillä samalla mahtipontisella suuruudella kuin alku ja tuon aloituksen jälkeen jäi väkisinkin odottamaan aika huikeaa lopetusta..
Kiitos elämyksestä ja ajatuksesta. :)
Ja ONNEA!