Kun olen poissa täyttääkö joku paikkani.
Kun tuulet ovat kääntyneet etelään ja pisarat ovat
valuneet iskeytyen kivetykseen.
Kun haalentunut muistojen kulta on jo hopeaa.
Kun lehdet ovat kellastuneet ja pimeys on tullut huoneeseen.
Kun on hiljaisuuden aika ja viisarit osoittavat mennyttä.
Saanko paikan sydämessäsi kun valokuvat ovat haalentuneet.
Kun intohimon sävel on lakannut soimasta.
Kun talven ensilumi on koskettanut ihoasi.
Täyttääkö joku paikkani?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämänkaltaisia runoja en meinaa millään saada luettua ensimmäistä riviä pidemmälle. Nytkin hypin ja luin sanan sieltä täältä. Kun on niin ruikuttava sävy, eikä tarjoa uutta näkökantaa tms., niin kokemus jää aika latteaksi. Liian paljon liian suuria sanoja? Jäi tuollainen olo mulle. :)
Mielestäni todella hyvä.
Kauniisti olet runoillut.
Kysymys joka putkahtaa mieleeni useasti. Kauniita lauseita. Kaunis.
Kauniisti kirjoitettu runo pelosta, joka helposti valtaa myös minut.
Tämä on todella koskettava runo