Sitä iltaa en unohda koskaan,
kylmä katseesi,
tunteettomat huulesi,
kovakouraiset kätesi,
omat kyyneleeni,
pelkoni,
tuskani.
Sinä iltana menetin jotain
todella tärkeää ja korvaamatonta.
Rakkauteni.
Se jonnekkin katosi,
sinä pelästytit sen pois.
Se eksyi sieluni kiemuroihin,
eikä enää ulos löytänyt.
Se jäi pelkäämään,
piilosta leikimään.
Ehkä ainiaaksi,
ehkä ei.
Selite:
Anteeksi annoin,<br />
mutta en koskaan unohtanut.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on upea...toivottavast ei totta!
Ikävä kuulla että oli totta,
tsemppiä sulle elämään!!