Et koskaan sieluani

Runoilija Parantaja

nainen
Julkaistu:
12
Liittynyt: 21.6.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Uninen tuhina,
kun sinä olet poissa

Vieraiden ihmisten keskellä;
on pelättävä ja itkettävä

Viettelys ja yritys,
vaan en anna sinulle palaakaan

Valtava salama iski hiljaisuuteen,
taivaasta ukkonen

Upea kiireettömyys,
mutta on täristävä ja pelättävä

Onnellinen varjo,
parantaja
Surullinen ja viehkeä,
rauhallinen, kiihkeä

Itsestäni en mitään anna
et voi ottaa pakolla,
et, jos en anna

Voit yrittää,
voit alistaa ja satuttaa

Vartaloni voit saada,
muttet koskaan sieluani!

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Sielusta ja sydämestä täytyykin pitää huolta, niitä ei ole helppo korjata. Joskus on helpompi sulkea sisimpänsä muulta maailmalta, olla hetken aikaa turvassa. Ehkä siltikin sitä vaan toivoo että joku tulisi ja näkisi sydämeen, silittäisi lempeästi.. Aito runo kivusta ja yksinäisyydestä. Pidän tästä.

 

Käyttäjän kaikki runot