Minni Gerbiilini.

Urhea pikku ystäväni, Musto kukkanen,
Jaksoit minun kanssani elää vankeudessa, kuuntelit , mietit , nukuit, söit.
Elämäsi kunnossa oli,
Sitten tuli päivä jolloin sanoit, nyt on aika lähteä taivaaseen, siellä paikkani on, turvallinen , hoivaava ja hohtava.

Minä itkin perääsi, kuuntelit itkut silmissä ja jatkoit matkaa.

Viimeiset sanani: Älä huoli, olin onnellinen sinun kanssasi.

Mutta minä mietin, annoinko tarpeeksi Minnille.

Aamulla varhain, mökki hiljainen, ei ääntä.

Minni oli lähtenyt taivaaseen jättämättä hyvästejä.

Itkin tunteja Minnin vuoksi, vieläkin näen Minnin sydämmessäni iloisena olallani. Sanomassa, nyt en lähde enään, olen sinun hoidossasi ja turvassa ikuisesti sydämmessäsi.