Ilta yötä vasten taipuu torkkumaan,
minä hiivin varovasti ikkunaan.
Uskalla en kurkistaa,
kuuntelen vain sanojesi punosta.
Wounds are not meant to be torn open...
Nautin huultesi soinnusta, saanhan,
valun seinää pitkin alas muistojeni maahan.
Miten lähellä olitkaan silloin ennen!
Nyt varkain tarkkailen, muuta uskalla en.
...Yet I need to remove couple of stitches just to see...
Päihteeni minun, olin niin kauan ilman annosta.
Luulin jo päässeeni irti, nyt tärisen janosta.
Sammuttaa en kykene halua,
Oireiluni syynä sanojesi solina.
...If it yet hurts while I'm aware it will.
Ilmianna en nautintoani tai surua.
Satutit minua, vaikka siitä onkin vuosia.
En ole huumetta uutta kokeilla uskaltanut,
Olit sydämeni veri, haavasta ulos virrannut.
I'm doing this to feel you with me again.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavia ulottuvuuksia tässä runossasi.