On ollut hetkiä
kuin olisin ollut
tiukkaan puristetun
nyrkin sisällä
kaikki minuus
nujerrettuna
pystymättä edes
liikuttumaan
ihmisyys minussa
teki kuolemaa
Hiljaisuuden
hämärissä huoneissa
heijasin itse itseäni
keikuin maailmani
äärellä kunnes
tipahdin ja tipuin
omille jaloilleni
*
Rakastan kuitenkin
ihan jokaista heistä
yksitellen vuoronperään
sillä mieleni on
muuttanut heidät
kasvottomiksi
enkä suostu
elämään vihassa
enkä pelossa
kuolen ennemmin
sydän täynnä
rakkautta
kuin olisin ollut
tiukkaan puristetun
nyrkin sisällä
kaikki minuus
nujerrettuna
pystymättä edes
liikuttumaan
ihmisyys minussa
teki kuolemaa
Hiljaisuuden
hämärissä huoneissa
heijasin itse itseäni
keikuin maailmani
äärellä kunnes
tipahdin ja tipuin
omille jaloilleni
*
Rakastan kuitenkin
ihan jokaista heistä
yksitellen vuoronperään
sillä mieleni on
muuttanut heidät
kasvottomiksi
enkä suostu
elämään vihassa
enkä pelossa
kuolen ennemmin
sydän täynnä
rakkautta
Selite:
Runonen anteeksiannosta heille, jotka eivät ole sitä tajunneet edes pyytää
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ehkä ei kaikkea aina voi antaa anteeksi, niin kuin ei voi unohtaakaan, mutta voi elää ilman, että silti sitä miettisi sen enempää koskaan tai olisi vihainen tai katkera...periaatteessa ei vain tunne mitään tiettyä ihmistä kohtaan...ja osa ehkä pitää sitä sitten anteeksiantona... Hieno, herkkä, puhutteleva runo.
pyydän anteeksi "lainattuja oluita"
pyydän anteeksi ja odotan rakkautta!
:D
Jouluista iloa, valoa, tyyneyttä, rauhaa...
Sivut