Läsnäolomme on niin kovin eriaikaista

Toisinaan minun täytyy

oikein tankata sitä hetkeä

sen hetken kipeyttä ja

kaikkia niitä kyyneliä

sinunkin poskillasi

tai selata viestiketjumme alkuun

kuin etsisin johtolankoja

tai todisteita itseäni vastaan

epäilykseni laittavat sormet korvilleen

ja laulavat juuri meidän laulujamme

kuin pitääkseen minua pilkkanaan

kun yritän esitellä niille järkeni

joka toisinaan poistuu paikalta

lupaa pyytämättä, mitään ilmoittamatta

tiedän, että se on vain mieleni myrkkyä

vilpillinen muistutus siitä, etten 

tälläkään kertaa ole mitään

mutta onneksi aina löytyy uudelleen 

vilpittömiäkin muistutuksia

sellaisia, joita ei vain voi ohittaa

ei edes sotkuinen itsetuntoni

kuten huomenna, vihdoin

kun jälleen yksi odotuksistani on ohi