Ei kuolema saa maata.

Aaltoni miksi myrsky, vuorovesi,

vievät hiekan nielemään.

Eivät hukuttaudu äänet ukkosiin, kuuntele sanattomat sanat itkeytyvät

kirjoitettuun seinä kiven kuviin.

Etkö tiedä?

Ei kuolema saa hänen Pojastaan maata, ei hänen lapsiaan maata,

ei hengittää häkkiin.

Otat murtuneet siivet, katsot, vapiset.

Hengelläsi henget liehittelet aina lentoon, 

koska koskaan vain,

suolapatsaat saattavat saada murskautua mureten murentua.