haurain haarovat talven eväät roudan mullatkoot.
kukin ylösnousemus maan kidasta omin varsin!
kukin ylösnousemus maan kidasta omin varsin!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
miesvaalea | Ei kuolema saa maata. | 5.7.2023 | 2 | Runo |
miesvaalea | Näytätkö Rakkauden | 27.6.2023 | 6 | Runo |
miesvaalea | sillä me, vesisade | 22.6.2023 | 6 | Runo |
miesvaalea | työtön yötön yö | 21.6.2023 | 4 | Runo |
miesvaalea | Räkäinen rakkausruno | 15.6.2023 | 3 | Runo |
miesvaalea | Suikaloiva Rakkaus | 12.6.2023 | 5 | Runo |
miesvaalea | pelkäätkö rakastaa, oletko särkynyt astia | 8.6.2023 | 7 | Runo |
miesvaalea | Mitä todella tarvitsemme? | 30.5.2023 | 8 | Runo |
miesvaalea | kuoleman pesällä | 29.5.2023 | 2 | Runo |
Kommentit
se jo ituna puhkuu
kuin suuri ajatus ja lämmin koura,
ja roudan mutkissa vääntyilee unettomina
käärmeinä pitkän
levon jälkeen.
On kuplissaan, muistissaan länsituulen leuto väre ja satakielen se toinen sininen sointu.
Se veto,
hellästi herättää,
hellästi kutsuu,
kaikista vihreimmässä tuoksussaan jo lepää.
kuin rintakehän,
hakevan happea unen jälkeen.
Vaiti!
Maa huokaa
hellää leipää
hellää leipää
viimeinen syksy
pian sen aika koittaa
Kiitos Kata
Sivut