Rakkausruno

hylätty
ikkuna reikä
ei sieltä kukaan katso
harakka raapii seinää
 
tule luokseni soitto, nuotitetaan heleä sormi sormeen helisevä käden selkä kämmeneen
 
mitä me emme ymmärrä
 
riisu runoja, taittaa tahteja
leikkiä leikillä kipinään, tulen luokse
 
  
 
luin sinut uneni
sulavien vaatteiden seasta vaalean pitsin aukot ripottelivat salaperäistä ihoa
vartaloni siirtyvän tunsin liki varjosi tunnelmaan, tunteekseen ihastuksen voiman, havahdun, nyt tuoksuu olemassa olematon vaitonaisen kaipuun kosketus. Liikut hiukan, heijasteemme kulkevat toistensa lävitse sisään,
tummuen ne muodostavat kiihkeän meduusan. Tiedän, naurat, hampaasi kielot kilisevät,
maalannut kuvaan.
 
voimakkailta lanteiltasi avautuu kuin tulivuori läpi rintojen tähdillesi
näen, toisessa silmässä asuvan surun
yksinäisessä yössä itkevän kaipuun
toisessa avautuvan rauhan
armon katsetta antava elämän
huulillasi luovan mielijohteen väreilevän vireen.