auringon yhä nään
mutta ei se lämmitä
ei kuivaa posken kyyneliä
sormi piirtää ympyrää
ruusun terälehdellä
jää sormestani surun jälkiä
leikit vain tunteillain
ja siksi kai ruusun sain
kun uskoin onnen valheeseen
kerroit mulle hymyillen
toisen saavan rakkauden
mulle annoit vain ruusun sen
tiedän etten itkeä saa
tiedän ettei se voi helpottaa
on vain nostettava pää
ei näyttää kyyneliään
ei näyttää kyyneliään
oon narri nyt ja narriks jään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Katkeruuden ja tuskantunteen, itseen kohdistuvan pilkan sujuvasti, laulunomaisesti kirjoitettu teksti. Paatosta ei silti ole, kielikuvat ja lakoninen toteamus riipaisevat lukijaa. Hyvin surullinen...
kaunis ja surullinen
Sivut